SVOP-rahasto on käytännöllinen ja verotehokas apuväline sijoittamisessa – jos tietää, mitä tekee
Sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto eli SVOP-rahasto on sijoitussuunnittelussa käyttökelpoinen ja joustava oman pääoman erä, johon kuitenkin liittyy monia yhtiöoikeudellisia ja verotuksellisia ongelmakohtia. Sudenkuopat on tunnistettava, jotta rahasto toimisi halutulla tavalla.
SVOP-rahasto voi syntyä ja karttua usealla eri tavalla. Hyvin usein SVOP-sijoitus muodostuu yritysjärjestelyjen, kuten sulautumisen, osakevaihdon, osakeannin tai vaikkapa yhtiömuodon muutoksen yhteydessä. Rahastoon voi kertyä varoja myös perinteisinä sijoituksina, kun yhtiöön sijoitetaan rahaa tai muuta omaisuutta. Useimmiten SVOP-sijoituksen takana on yhtiön osakkeenomistaja, mutta laissa ei ole varsinaista estettä sille, että sijoituksen tekisi ulkopuolinen. Verotuksessa kannattaa olla kuitenkin hereillä, jos esimerkiksi tekee SVOP-sijoituksen oman lapsensa omistamaan yhtiöön. Tällöin on vaarana, että tämä tulkitaan verotuksessa veronalaiseksi lahjaksi.
Kun osakkeenomistajat päättävät jakaa varoja ulospäin SVOP-rahastosta, kyse on osakeyhtiölain 13 luvun mukaisesta varojen jakamisesta. Osakeyhtiön varojen jaolla ei saa loukata velkojia eikä sillä saa missään tilanteessa vaarantaa yhtiön maksukykyä tai aiheuttaa sen maksukyvyttömyyttä. SVOP-sijoitusta jakaessa ei saisi myöskään loukata osakkaiden yhdenvertaisuutta. Toisaalta SVOP-rahaston varojen jako ei vaadi määrämuotoista velkojiensuojamenettelyä, mikä tekee siitä hallinnollisesti huomattavasti sidottua pääomaa kevyemmän oman pääoman erän.
Verotuksessa yksityisen osakeyhtiön SVOP-sijoituksen palautusta käsitellään pääsääntöisesti osinkona, kuten voitonjakoa yleensä. Tuloverolaissa on kuitenkin poikkeussäännös, jonka mukaan SVOP-palautusta pidetään luovutuksena, jos se täyttää kaikki säännöksessä mainitut ehdot. Keskeistä tällöin on se, että kyseessä on alle 10 vuotta sitten tehdyn pääomansijoituksen palauttaminen takaisin sen tehneelle henkilölle. Lisäksi yhtenä edellytyksenä on verovelvollisen oma korostunut selvitysvelvollisuus siitä, kuinka ja milloin SVOP-sijoitus on syntynyt ja miten sitä on jaettu ulos.
Edellytysten täyttyessä luonnollinen henkilö voi nostaa tekemänsä sijoituksen ns. ”verovapaasti” takaisin itselleen. Tällöin sijoituksen palauttaminen on hänelle verotuksessa luovutus, josta hän voi vähentää samansuuruisen poistamattoman hankintamenon euro eurosta -periaatteella.
Se, mitkä kaikki SVOP-rahastoon merkityt erät täyttävät poikkeussäännön edellytykset, ei kuitenkaan ole aina selvää. Esimerkiksi sulautumisen ja jakautumisen yhteydessä muodostuneita SVOP-rahastoja arvioidaan eri tavalla kuin osakevaihdon ja liiketoimintasiirron yhteydessä syntyneitä. Aina ei myöskään ole yksiselitteistä, minkä suuruinen hankintameno on käytössä SVOP-sijoituksesta vähennettäväksi. Esimerkiksi osakevaihdon yhteydessä voi syntyä huomattavan suuri SVOP-sijoitus, mutta omistajan todellinen poistamaton hankintameno verotuksessa ei suurene samassa suhteessa. Tällöin yllä esitetty euro eurosta -periaate ei yllättäen toteudukaan koko SVOP-sijoituksen suuruisena.
Sääntely on monitulkintaista koko SVOP-sijoituksen elinkaaren ajalta niin verotuksellisesti kuin yhtiöoikeudellisestikin. Tämän vuoksi sen käyttöä kannattaa suunnitella ja arvioida huolella. Oikein käytettynä siitä on mahdollista saada todellista verohyötyä sijoittamisen suunnittelun välineenä.
Heidi Timperi
Asiantuntija, KTM
Omistus- ja yritysjärjestelyt
PreLex Oy