Markkinakatsaus marraskuu 2016

Trumpin muutos tulee, mutta millainen?

Demokraatit eivät uskal­taneet äänestää Bernie Sandersin muutoksen puolesta, vaan valit­sivat Hillary Clintonin jatku­vuuden. Tärkeintä oli kuitenkin muutos, ei niinkään muutoksen sisäl­tö, joten äänestäjät valitsivat Donald Trumpin Yhdysvaltain presidentiksi.

Taloudessa on ollut käynnissä neljä trendiä, joista jokainen riittää muuttamaan globaalin talouden kehityksen. Yhdysvaltain val­lan­vaihdolla on suora vaikutus kaikkien näiden megatrendien kulkuun.

Yksi keskeinen talouden on­gelma liittyy päätöksenteon ajalliseen ulottuvuuteen. Kun pitkän aikavälin sijoittajien horisontti ulottuu yli 10 vuo­teen, poliitikkojen horisontti ulottuu vain 2-5 vuo­teen ja lyhenee riskien kasvaessa. Trump saa lyhyellä aikavälillä kasvun kiihtymään, mutta pi­dem­­mällä aikavälillä näkymät heikentyvät.

1: Poliittisen kentän muutos      

Yhdysvaltain presidentinvaalin tulos ei ole yllätys, kun katsoo, miten mediaani­reaa­litulot ovat kehit­tyneet suhteessa tuottavuuteen, kansantuote jakautunut työn ja pääoman välillä ja tulot ja­kaan­­tuneet yhden ja 99 prosentin välillä.

Nykyiseen talouspolitiikkaan liittyy pitkään jatkunut yrityssektorin tukeminen kotitaloussektorin kus­tannuksella, mikä on joh­tanut epätasapainoon sektoreiden välillä. Vaurastuminen ei ole jakaan­tunut tasaisesti, mikä on johtanut tyytymättömyyteen sekä hitaaseen talouden kasvuun. Tällai­set olosuhteet johtavat tyypillisesti poliittiseen epävakauteen, jossa haetaan helppojen ratkaisujen jäl­keen erilaisia, mutta edelleen helppoja ratkaisuja. Poikkeuksellisesti ilmiö ei ole paikallinen - vaan lähes globaali. Poliittinen riski on merkittävin Euroopassa, jossa se ei koske vain yksittäistä maa­ta vaan koko euro-järjestelmää.     

2: Ympäristön muutos

Ensimmäistä kertaa World Economic Forumin riskikartoituksessa ympäristöriskit ovat nousseet listan kär­keen. Listalla ovat nousseet laajasti elinympäristöön liittyvät riskit, kuten ilmastonmuutos, luonnon moni­muo­toisuuden heikentyminen ja ekosysteemien romahtaminen sekä vesikriisi.

Tulos kertoo suoraan, että riskit, joiden piti koskea tulevaisuutta, ovat saavuttaneet nykyhetken. Epäsuo­rasti voi pää­tellä hyvinvoinnin ja taloudellisen kasvun välisen yhtey­den katkenneen. Kestävä kasvu tuo hy­vin­vointia - kestämätön ei. 

Jos Trump toteuttaa uhkauksensa Pariisin sopimuksesta irtaantumisesta, Yhdysvallat vaarantaa ilmastonmuutoksen hillit­se­misen. Trump on suora­vii­vainen yritysjohtaja, joka haluaa kasvua nykyhetkessä, eikä painota pidemmän ai­ka­välin kehitystä. Irtaantumisen vaikutukset liittyisivät suoraan päästöihin, mutta myös ympäristöteknologian kehitykseen.

3: Työmarkkinoiden muutos

Yhdysvaltain talouden mysteeri on ollut yleisen palkkainflaation vaisu kehitys. Jatkuvien työsuhteiden palkkainflaatio on kuitenkin noussut jo huippusuhdanteen tasolle, etenkin tuotannollisissa töissä. Kun uu­det matalapalkkaiset ja tila­päiset työ­pai­kat ovat syntyneet pääosin palvelusektorille ja samanaikaisesti teollisuudesta on hävinnyt hyväpalk­kai­sia työ­paik­koja, yleinen palkkataso ei ole noussut normaaliin tapaan.

Glo­ba­­­lisaatio on jatkanut työmark­ki­noiden muokkaamista, mutta tällä hetkellä suurin muutos syntyy auto­maa­ti­os­ta, joka saavuttaa kohta globaalit mittasuhteet. Kohtien 1 ja 2 ongelmat ovat saaneet globalisaation etenemään liian nopeasti, joten sen parempaa hallintaa on jo alettu pohtia.  

Työ­markkinoiden muutos oli vaa’ankielen asemassa Yhdysvaltain vaaleissa. Trump yrittää siirtää työpaikkoja takaisin Yhdys­val­toihin protektionistisilla keinoilla, joiden kohteeksi joutuu erityisesti Kiina. Kiinan vahva mies, presidentti Xi tuskin tyytyy yksipuolisiin suojamuureihin, vaan vastaa kaupan estei­siin omilla kaupan esteillään. Trump voi jossain määrin pystyä palauttamaan työpaikkoja Yhdysvaltoihin, mutta kestävä ratkaisu ei ole suojamuurien - vaan osaamisen rakentaminen.  

4: Rahapolitiikan muutos

Kahdeksan ultrakevyen vuoden jälkeen rahapolitiikan sisältöä ollaan miettimässä uudelleen. Trump on vas­tustanut ultrakevyttä ra­ha­politiikkaa, koska se on hyödyttänyt velallisia ja osakeomistajia, mutta pienen­tänyt säästäjien tuot­toja. Liian kevyt raha­poli­tiik­ka on repressiivistä ja johtaa kohdan 1 mukaisiin kotitalouksien ongelmiin. Trumpin suuri infrastruktuuriin kohdistuva inves­toin­ti­ohjelma on selvä merkki talous­politiikan muu­toksesta.

Kevyestä raha­po­li­tiikasta ollaan siis siirtymässä kevyeen budjettipolitiikkaan ja kireämpään raha­poli­tiikkaan, mikä tarkoit­taa velan kasvua ja korkeampia korkoja. Kolmekymmentä vuotta jat­ku­nut velan supersykli ei siis ole vieläkään ohi. Ultrakevyt rahapolitiikka ei ole ratkaisu talouden rakenteellisiin ongelmiin, mutta Trumpin fiskaaliohjelma tulee ajankohtaan, jolloin korot ovat keinotekoisen alhaalla ja taloudessa on käytännössä täystyöllisyys. Ainut hallittu tapa talouden normalisointiin olisi hyvin hidas elpy­minen, mutta nyt riskinä on inflaation ja korkojen liian nopea nousu.