Aika jakaa perintö?


Perinnönjaon tekemiselle ei ole säädetty määräaikaa samaan tapaan kuin perunkirjoitukselle. Perintö voidaan jakaa nopeimmillaan samalla kertaa, kun perunkirjoitus tehdään. Toisaalta kuolinpesät voivat säilyä jakamattomina vuosikymmeniä. Kumpikin tilanne on yleinen, mutta miten perinnönjako olisi viisasta toteuttaa?

Palapeli-1200-628

Osasyy siihen, miksi kuolinpesät on aikaisemmin usein jätetty jakamatta, piilee verotuksessa. Jo poistuneesta varallisuusverosta johtuen vainajan varallisuus on jatkanut elämäänsä kuolinpesästruktuurissa, jolloin käytössä on ollut yksi ”ylimääräinen” henkilö, jonka nimissä varallisuutta on voinut olla. Vaikka yksi tärkeä kannustin säilyttää kuolinpesiä jakamattomana on poistunut, saavutetaan ylimääräisellä verosubjektilla yhä edelleen tapauskohtaisesti merkittäviä verohyötyjä. Koska pääomatuloveroprosentti nousee yli 30 000 euron pääomatuloilla 34 %:iin, on usein edullista jättää osa varallisuudesta kuolinpesän nimiin, jotta pääomaa saadaan enemmän alemmalla 30 %:n verokannalla verotettavaksi. Edelleen mikäli kuolinpesällä on hyödyntämättömiä luovutustappioita, kannattaa nämä vähentää kuolinpesän pääomatuloista ennen kuin kuolinpesä jaetaan. Lisäksi vainajan ja lesken tai sitten kahden kuolinpesän välillä toteutettavalla osituksella saavutetaan merkittäviä verohyötyjä, kun se tehdään oikein. Tämä koskee varainsiirto- ja lahjaverotusta sekä ennen kaikkea luovutusvoittoverotusta. Yksistään verotus ei useimmiten kuitenkaan ole riittävä syy jättää kuolinpesä jakamatta, ainakaan pitkäksi aikaa.

Kun aikaa kuluu, alkaa yksinkertainenkin jakotoimitus mutkistua. Perukirjaan on aikanaan määritelty perittäville omaisuuserille arvot, jotka ovat paitsi perintöverotuksen niin myös luovutusvoittoverotuksen perusteina. Ennen kaikkea nämä arvot antavat perillisille informaatioarvoa heidän perintönsä suuruudesta. Kun aikaa kuluu, muuttuvat arvot ratkaisevasti. Selvää on, että taho, joka omaisuuserän olisi halukas perinnönjaossa lunastamaan itselleen, esittää erilaisia argumentteja arvoa koskien omaisuuserästä luopuvaan nähden. Näkemysero voi olla merkittävä ja vaarallinen kimmoke riitaisuuksille.

Perilliset ovat huolehtineet kuolinpesän omaisuudesta perittävän kuoleman jälkeen sekä rahallisesti että omalla työllään. Menivätkö käytetyt tunnit ja eurot tasan? Miten tämä huomioidaan jaon lopputuloksessa? Onko tällaisilla argumenteilla lainkaan painoarvoa? Selvää on, että näkökulmien kirjavuus voi lukita perillisten välisen keskusteluyhteyden. Vielä perillisten epäsymmetrisiä työ- ja rahasuorituksia ikävämpi on tilanne, jossa omaisuudesta ei ole huolehdittu riittävästi – yleinen elämänkokemus osoittaa, ettei yhdessä omistetusta omaisuudesta huolehdita lainkaan samalla pieteetillä kuin kokonaan omasta.

Tyypillinen tilanne on, että kuolinpesän omistamat kiinteistöt on jätetty jakamatta, mutta arvopaperit ja asunnot on myyty ja kaikki rahat jaettu. Tämä on valitettavasti lopullisen jaon näkökulmasta se vaikein tilanne. Rahalla ei enää saada puntteja tasatuksi siinä vaiheessa, kun lapsuuden koti tai kesämökki olisi tarkoitus lunastaa kuolinpesästä itselle. Tarvitaan pesän ulkopuolista rahoitusta. Kirsikkana kakun päällä pesän ulkopuolisin varoin maksettu vastike laukaisee sekä varainsiirtoverotuksen että ankarana pidetyn luovutusvoittoverotuksen.

Ei ole lainkaan tavatonta, että perilliset ehtivät itse poistua ajasta ikuisuuteen ennen kuin he ovat jakaneet sen perinnön, jonka itse ovat saaneet. Erityisesti kiinteää omaisuutta realisoitaessa on usein käsillä tilanne, jossa sisäkkäiset ja rinnakkaiset kuolinpesät ovat saman omaisuuserän omistajina. Ellei selvennyslainhuutoa ole haettu, tarvitaan kaupantekoon kaikkien vainajien perukirjat sukuselvityksineen. Viisi selvittämätöntä kuolinpesää omistajatahona ei ole harvinaisuus. Tällaisen kaupan pelkkä valmistelu on hintavaa lakimiestyötä.

Perillisten ikääntyminen tuo myös toisen haasteen: oikeustoimikelpoisuuden menetys merkitsee edunvalvontaviranomaisen myötävaikutusta perinnönjaolle tai kuolinpesän omaisuuden realisoinnille. Vaikka kyseessä on pitkälti muodollisuus, voi byrokratia merkitä ratkaisevien kuukausien pitkitystä prosessille. Esimerkiksi otollinen omaisuuden ostaja voi jättää tarjouksen tekemättä kuulleessaan ylimääräisistä lenkeistä kaupanteolle. Edunvalvontaa koskevat haasteet saadaan minimoitua, kun ositus kuolinpesän ja lesken välillä tehdään ajoissa.

Maltti on toki valttia, mutta tarpeeton viivytys voi perinnönjaon kohdalla moninkertaistaa haasteet. Vaikka et enää olisikaan ajoissa, niin nosta kissa pöydälle välttääksesi haasteet, jotka eivät ole vielä realisoituneet. Autamme sinua pitkällä kokemuksellamme laittamaan perinnönjaon rattaat liikkumaan.

Riku Teräväinen
Lakimies
PreLex


Lue myös aiempi lakivinkkimme: Onko testamenttisi ajan tasalla?

Uusimmat