Korkotuottoa rapakon takaa?

Euroalueella asuvalla korkosijoittajalla on tällä hetkellä historiallisen tukalat oltavat. Saksan valtionlainoista on tarjolla 7 vuoden laina-aikaan asti negatiivista korkoa. Sijoittaja siis joutuu maksamaan Saksalle siitä ilosta, että voi lainata sille rahaa. Vasta laina-ajan pidentäminen yli 7 vuoteen tarjoaa positiivisen, joskin hyvin matalan koron sijoittajalle. Mikäli sijoittaja lainaa Saksalle rahaa seuraaviksi 30 vuodeksi (yli neljännesvuosisadaksi!), on vuotuinen korvaus tästäkin alle 1 %.

 

Löytyisikö poikkeuksellisen haastavaan tilanteeseen helpotusta ulkomailta? Ovathan esimerkiksi Yhdysvaltain valtionlainojen korot selvästi korkeammat kuin Saksan lainojen. Asiaa havainnollistaa alla oleva kuva.

 

Kuvasta nähdään, että Yhdysvaltain yleinen korkotaso on noin 1,5 prosenttiyksikköä Saksaa korkeampi. Yhdysvaltoja voi pitää, ainakin luottoluokituksensa perusteella, suunnilleen Saksan veroisena velallisena, joten miksi kukaan euroalueen sijoittaja haluaisi sijoittaa Saksan lainoihin selvästi pienemmällä korolla? Selitys löytyy suurelta osin valuuttariskistä.

 

Velkakirjassa on aina jokin nimellisvaluutta. Saksan valtionlainoissa on sovittu, että sijoittajalle maksetaan laina-aikana tietty eurosumma vuosittain (kuponkikorot) sekä laina-ajan päättyessä suurempi eurosumma (lainapääoman takaisinmaksu). Yhdysvaltain valtionlainoissa nämä rahasuoritukset ovat dollareita. Euroalueen sijoittajalle Saksan tulevaisuudessa suorittamien maksujen arvo euroissa mitattuna on helppo laskea. Yksi kymmenen vuoden päästä sijoittajalle maksettava euro on yhden euron arvoinen myös kymmenen vuoden kuluttua. Jos taas euroalueen sijoittaja sijoittaa Yhdysvaltain valtionlainaan, kymmenen vuoden päästä sijoittajalle maksettavan yhden dollarin arvo euroissa mitattuna voikin poiketa sen tämän hetken arvosta merkittävästi. Yhdysvaltain dollarin valuuttakurssi eurojen suhteen voi muuttua kymmenen vuoden aikana hyvin paljonkin. Riskiä tästä muutoksesta kutsutaan velkakirjan valuuttariskiksi. Käytännössä dollarimääräisen velkakirjan euroissa mitattu arvo laskee yhden prosentin, mikäli dollari heikkenee euroa vastaan yhden prosentin, ja kääntäen.

 

Eli, euroalueen korkosijoittajalle on tarjolla korkeampaa korkotuottoa euroalueen ulkopuolelta, mikäli on valmis hyväksymään valuuttariskin (ja joukon muita riskitekijöitä). Onko valuuttariskiä järkevää hyväksyä? Tämä riippuu sijoittajan riskiprofiilista sekä valuuttanäkemyksistä. Ongelma velkakirjojen valuuttariskissä on se, että valuuttakurssien merkitys tulevan tuoton määräytymisessä on melko äärimmäinen. 10 vuoden Yhdysvaltain valtionlainan tuotto on seuraavat 10 vuotta 1,75 % vuositasolla vähennettynä sijoittamisen kustannuksilla, mutta tähän päälle tulee ynnätä dollarin eurokurssin muutokset, jotka voivat olla jopa kymmeniä prosentteja vuodessa. Korkotuotto jääkin helposti valuuttamuutosten jalkoihin. Yhdysvaltain valtionlainasta tulee eurosijoittajan näkökulmasta pitkälti dollarisijoitus lisättynä pienellä korolla. Tämä ei ole korkosijoittamisen perusajatus. Valuutat eivät itsessään tuota pitkällä aikavälillä mitään, vaan toisen sijoittajan voitto on aina toisen tappio.

 

Entä, voisimmeko suojata velkakirjasijoituksen valuuttariskin pois? Tällöin meille jäisi pelkkä korkotuotto, minkä juuri haluaisimmekin, ilman valuuttakurssien heilunnan aiheuttamaa arvonvaihtelua. Kyllä ja ei. Kyllä siinä mielessä, että valuuttariskin suojaaminen onnistuu erittäin helposti valuuttajohdannaisilla. Ei siinä mielessä, että valuuttasuojauksella on hintansa, tällä hetkellä noin 1,5 prosenttia suojattavasta pääomasta. Kun tämä valuuttasuojauksen vuotuinen kustannus huomioidaan, päädytään Yhdysvaltain valtionlainojen korkotasossa itse asiassa hyvin lähelle Saksan lainoja. Niistä saatava lisätuotto siis katoaa valuuttasuojauksen kustannuksiin.

 

Se, että hyvin samankaltaiset velalliset, Saksa ja Yhdysvallat, tarjoavat sijoittajille vastaavan takaisinmaksuajan velkakirjoista valuuttariskin eliminoinnin jälkeen hyvin vastaavat tuotot, ei ole yllätys. Kyseessä on rahoitusmarkkinoiden yksi perusperiaate. Ilmaista rahaa ei ole tarjolla, vaan valuuttasuojauksen kustannus määräytyy korkoerojen perusteella. Euroalueen ulkopuolisten velkakirjojen euroaluetta korkeammat korkotasot voivat äkkipäältä näyttää houkuttelevilta, mutta todellisuudessa kyseessä on harha. Euroalueen korot ovat ennätysmatalalla tasolla, mikä meidän kaikkien on vain pakko hyväksyä. Korot kyllä melko varmasti nousevat, mutta hengitystään ei kannata alkaa vielä pidättämään. Korkojen nousua odotellessa tuottohakuisen korkosijoittajan on hyväksyttävä salkkuunsa luottoriskiä ja suunnattava katseensa yrityslainoihin, joista korkean riskin lainat tarjoavat jo selvästi valtionlainoja korkeampaa tuottoa vastineeksi niihin sisältyvästä luottoriskistä.