Testamentti ja edunvalvontavaltuutus ovat tärkeitä asiakirjoja

15. Helmikuu 2021

Testamentti ja edunvalvontavaltuutus ovat henkilökohtaisia juridisia asiakirjoja, joiden tärkeyttä ei voi vähätellä. Asiakirjojen merkitys ei riipu kyseisen henkilön iästä ja varallisuusasemasta. On myös tärkeää, että asiakirjat ovat ajankohtaisia eli vastaavat henkilön kulloistakin elämäntilannetta ja tahtotilaa. Asiakirjat on hyvä aina silloin tällöin ottaa esiin ja tarkistaa niiden ajankohtaisuus ja tarvittaessa tehdä päivitykset viipymättä.

TESTAMENTTI

Usein ajatellaan, että testamentti on asiakirja varttuneemmille henkilöille. Elämä on kuitenkin yllätyksellinen ja siksi testamentti on tärkeä asiakirja myös nuoremmalla iällä.

Henkilö, joka ei ole parisuhteessa, tekee henkilökohtaisen viimeisen tahtonsa useimmiten yksin, mikäli hän haluaa poiketa perintökaaren mukaisesta perimysjärjestyksestä. Lapsettoman henkilön ensisijaiset perilliset ovat hänen vanhempansa ja, mikäli heistä on jo aika jättänyt, muut sisarukset. 

Parisuhteessa elävät tekevät usein niin sanotun keskinäisen testamentin, jossa he ilmaisevat keskinäisesti vastavuoroisia tahdonilmaisuja, mutta toki myös henkilökohtaisia määräyksiä. Ei kuitenkaan ole mitään estettä sille, etteivätkö parisuhteessa elävät voisi tehdä henkilökohtaiset testamenttinsa. 

Testamentilla voidaan määrätä omistusoikeuden jakautumisesta perintökaaren säännöksistä poikkeavasti tai jättää jollekin taholle määräaikainen tai elinikäinen käyttöoikeus määriteltyyn omaisuuteen. Oleellista on, että määräykset käyttöoikeudesta eivät aiheuta saajalleen perintöveroseuraamuksia, mutta rajoittavat tietenkin kyseiseen omaisuuteen omistusoikeuden saavan tahon oikeutta kyseiseen omaisuuteen sekä hiukan huojentavat hänelle määrättävää perintöveroa. 

Mikäli testamentin tekijällä on testamenttia laadittaessa alaikäisiä lapsia, on hyvä pohtia myös, kuka hoitaa mahdollisesti alaikäisen perillisen perimää omaisuutta ja minkä ikäisenä lapset saisivat perityn omaisuuden vapaaseen hallintaansa ja itsenäiseen päätöksentekovaltaansa. 

Testamentilla voidaan määrätä omaisuuden ensisijainen saaja, jonka oikeuden lakattua omistusoikeus kyseiseen omaisuuteen siirtyy testamentin tekijän määräämälle niin sanotulle toissijaiselle saajalle. 

Avoliitossa asuville on ensisijaisen tärkeää ajatella myös avopuolison asemaa, sillä avopuolisolla ei ole suoraan laista tulevaa perintöoikeutta eikä myöskään oikeutta pitää hallussaan taikka asua avopuolisoiden joko yhdessä tai testamentin tekijän yksin omistamassa asunnossa. 

Hyvin usein, tai lähes aina, testamentin tekijä lisää testamenttiinsa määräyksen, että testamentinsaajan puolisolla ei ole avio-oikeutta testamentilla saatuun tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen ja omaisuuden tuottoon. 

AVIOEHTOSOPIMUS

Avioehtosopimus, kuten sana sopimus kertookin, on kahden henkilön välinen sopimus, jolla sopimuskumppanit (kihlakumppanit tai aviopuolisot) määräävät avio-oikeuden laajuudesta. Sopimuksella voidaan rajoittaa avio-oikeus kokonaisuudessaan aviopuolisoiden varallisuussuhteesta pois, rajoittaa toisen puolison avio-oikeutta kaikkinensa toisen aviopuolison oikeuteen tai määrätä, että vain tietty varallisuus jää avio-oikeuden ulkopuolelle.

Avioehtosopimuksella voidaan eriyttää avio-oikeuden laajuus erilaiseksi riippuen siitä, päättyykö avioliitto kuolemantapaukseen vai avioeroon. Yhtä kaikki avio-oikeus voidaan sopimuksin palauttaa muuttamalla aiemmin laadittua avioehtosopimusta. Tämä on suositeltavaa esimerkiksi tilanteessa, jossa puolisot ovat avioliiton alkumetreillä allekirjoittaneet avio-oikeuden poissulkevan avioehtosopimuksen ja pitkän avioliiton jälkeen haluavat turvata toistensa / toisen aviopuolison taloudellisen aseman ilman veroseuraamuksia.

Huomion arvoista on, että avio-oikeus ei sinänsä tee toisesta aviopuolisosta yhteisomistajaa toisen aviopuolison omistamaan omaisuuteen. Avio-oikeus oikeuttaa puolison avioliiton päätyttyä sellaiseen tasauserään, tasinkoon, joka poistaa puolisoiden välisen mahdollisen varallisuuseron koskien avio-oikeuden alaista omaisuutta.

EDUNVALVONTAVALTUUTUS

Edunvalvontavaltuutuksella valtuuttaja päättää kuka ensisijaisesti hoitaa hänen henkilökohtaisia sekä taloudellisia asioita, mikäli hän sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi menettää kyvyn hoitaa itse omia asioitaan.

Valtuuttaja voi määrätä ensisijaisen valtuutetun lisäksi toissijaisen valtuutetun / varavaltuutetun siltä varalta, että ensisijainen valtuutettu on pysyvästi tai tilapäisesti estynyt hoitamasta edunvalvontavaltuutetun tehtävää. Valtuutetut toimivat tehtävää hoitaessaan itsenäisesti, mutta toki valtuuttajaa tarkoituksen mukaisesti kuultuaan. Ei ole suositeltavaa, että kaksi valtuutettua hoitaisi tointa yhdessä, pois lukien tilanne, jossa valtuuttaja haluaa uskoa henkilökohtaisten asioidensa hoitamisen, kuten terveyteen ja asumiseen liittyvät kysymykset, toiselle henkilölle kuin sille, jolle hän haluaa uskoa taloudellisten asioiden hoitamisen.

Sen lisäksi, että valtuutettu henkilökohtaisesti valitsee valtuutetun, edunvalvontavaltakirjan etuna on se, että valtuutettuun ei kohdistu velvollisuutta jättää vuosittain niin kutsutun vuositilin valvontaa sitä harjoittavalle viranomaiselle. Poikkeuksena kiinteistön luovutuksiin liittyvästä määrämuotoisesta valtakirjavaatimuksesta voidaan edunvalvontavaltakirjassa antaa valtuutetulle yleisvaltuutus luovuttaa valtuuttajan omistamia kiinteistöjä.

Valtakirja on määrämuotoinen asiakirja, kuten testamentti, ja edellyttää kahta jäävitöntä allekirjoitustilaisuudessa läsnä olevaa todistajaa. Valtakirja ei tule vielä allekirjoituksin voimaan, vaan vasta silloin, kun valtuutettua hoitava lääkäri antaa lausunnon valtakirjan voimaan saattamisen tarpeellisuudesta ja valvova viranomainen on vahvistanut valtakirjan.

Elite Alfred Bergin varainhoidon ammattilaiset yhteistyössä PreLex Oy:n asiantuntijoiden kanssa auttavat henkilökohtaisten asiakirjojen laatimisessa ja päivittämisessä.

Johan Karlsson
Lakimies, veroasiantuntija
PreLex Oy